Hampuri - Hansakaupunki Elben varrella

Mun ehdoton suosikki kuva koko reissulta. "Kein mensch ist illegal" 

Viikko harjoittelua takana, viikko edessä. Viikonloppuna olikin sitten aika suunnata junalla Hampuriin. Matkaan lähdin host-veljeni ja hänen kaverinsa kanssa. Herätys oli viideltä aamulla ja juna Hampuriin lähti Dortmundista puoli seitsemän aikaan.

Kolmen tunnin juna matkan aikana eteen voi tulla yllättäviä ongelmia. Tavalliseen tapaani nukuin matkan aikana. Matkaa Hampuriin oli jäljellä ehkä puoli tuntia, torkuin edelleen, haistelin, että täällä haisee hieman savulle, mutta ajattelin sen kantautuvan jostain ulkoa junan ilmastointiin. Pian host-veljeni kuitenkin tökkää minut hereille sanoen, että juna savuaa ja samassa juna pysähtyy. Vaunut täyttyvät kevyestä savusta, henkilökunta kuuluttaa, että syytä huoleen ei ole ja he kertovat selvittävänsä syytä. Syy löytyy pian ylikuumenemisesta. Henkilökunta tuulettaa hieman junaa ja olemme jo pian valmiita jatkamaan matkaa pienen myöhästymisen jälkeen. Alkuun ajattelin, että nyt äkkiä evakuoidaan koko juna oikeastaan keskellä ei mitään. XD Ei onneksi sitten tarvinnut ja host-veljeni kertoi, että tämä oli hänelle jo kolmas kerta, kun oli savuavassa junassa eli ihan normi meininki Deutsche Bahnilla XD

Viimein saavumme Hampurin päärautatie asemalle ja Hampurin tutkiminen voi alkaa. Ensimmäisenä suuntasimme metroon ostamaan liput julkisiin kulkuvälineisiin ja sen jälkeen metrolla St. Paulille. Satama kävelyjen jälkeen kävelimme Reeperbahnille, joka tunnetaan hieman rajumpana kaupungin osana ja jossa on strippiklubeja aivan vierivieressä. Lauantai aamuna tämä rajuus ei ehkä tule esiin aivan optimaalisella tavalla. Ennemminkin katukuvasta löytyy hieman krapulaisia ihmisiä, jotka etsivät aamupalaa pikaruokaloista. Sitä ja ilmaista nettiä etsimme myös me, mutta ilman tuota krapulaa.

Reeperbahnin jälkeen otimme suunnaksi Speicherstadtin, joka on kuin Hampurin Venetsia. Vesi virtasi talojen väleissä ja sillat yhdistivät katuja toisiinsa. Ilma alkoi olla jo verrattain lämmin ja pitkät farkut eivät tuntuneet enää niin hyvältä idealta.

Hampuri - Saksan Venetsia

Must see -kohteiden, Reeperbahnin ja Speicherstadtin, oli sitten shoppailun vuoro. Ostoksille Hampuri tarjoaa erittäin hyvät mahdollisuudet. Keskellä kaupunkia sijaitsee suuri Europa Passage Hamburg -ostoskeskus, josta löytyvät kaikki kaupat, mitä kuvitella voi. Saatoin ehkä taas ostaa jotian... Voin sanoa etten nauttinut pakkaamisesta, kun piti palata Suomeen.

Illan suussa kävimme vielä syömässä pizzeriassa, jonka pizzat olivat kyllä hienoinen pettymys. Illalla oli sitten vielä reilusti aikaa istua elben rannalla, katsella joutsenten, ankkojen ja sorsien menoa rannalla. Illalla kun ilma viileni ja istuimme yhä Elben rannalla, pitkät farkut olivat taas melko hyvä idea.

Kun jätimme Elben rannan, oli meillä viel reilusti aikaa kävellä ympäri keskustaa ja oikeastaan yllätyin, kuinka hiljainen Hampurin keskusta oli lauantai-iltana. Ehkäpä kaikki olivat sitten Reeperbahnilla. xd Junamme takaisin Dortmundiin lähti vasta puoli 11 jälkeen illalla, mikä tarkoitti, että perillä Schwertessä olimme noin puoli kolmen jälkeen yöllä. Uni kyllä maistui.

Hampuri oli kyllä kiva kaupunki ja uskoisin palaavani sinne vielä joskus vaikka pitkäksi viikonlopuksi.

Mitä mä oikein tein Saksassa?

Toimitus

Aika on jotenkin taas onnistunut vierähtämään todella nopeasti eikä blogin päivittämiselle ole jäänyt liikaa aikaa. Siitä on jo reilusti yli kuukausi, kun palasin Saksasta Suomeen ja sen jälkeen suuri osa ajasta on mennyt töiden parissa. Nyt olen kuitenkin takaisin geimeissä ja yritän aktivoitua päivittämään tätä tiheämpään tahtiin.

Ja mitäkö mä sitten siis oikein tein Saksassa ja Schwertessä? Schwerte on siis semmoinen pikkuinnen 50 000 asukkaan kaupunki läntisessä Saksassa lähellä mm. Dortmundia, Kölniä ja Düsseldorfia. Dortmundiin hurauttaa junalla noin 15 minuutissa. Schwerte on ollut myös Leppävirran ystävyyskunta ensi vuonna jo 25 vuoden ajan ja yhteistyö on tiivistä ja antoisaa puolin ja toisin. Yhteistyöhön kuuluvat mm. vuorovuosittain tehtävät vierailut koululuokkien kesken, musiikkiryhmien vastavuoroiset vierailut sekä työharjoitteluvaihto, jonka puitteissa minäkin vaikutan tällä hetkellä täällä Schwertessä.

Normaali päivällinen :D

Kaikki alkoi jo viime syksynä koulujen alettua, kun mahdollisuus työharjoittelusta tuli esiin. Hyvät kokemukset kesän Schwerten matkalta vain vauhdittivat ajatusta lähdöstä. Loppu syksystä sitten otin sähköpostitse yhteyttä Schwertessä ystävyyskuntatoiminnasta vastaavaan henkilöön ja kerroin, että olisin kiinnostunut tekemään muutaman viikon harjoittelun siellä. Kerroin myös, että olen tulossa musiikin ryhmän kanssa Schwerteen ja hän vastasikin, että me voimme sitten puhua siitä, kun tulen.
Tuli matkan aika, puhuin hänen kanssaan ja hän ehdotteli minulle harjoittelupaikkoja ja sanomalehti kuulosti heti oikealta. Lähestyin lehteä myöhemmin sähköpostitse, esittelin itseni ja siinä se oli. Sitten vaan varaamaan lentoliput ja hoitamaan kaikki muut käytännön järjestelyt

Kaikkein ehkä uskomattomin tapaus oli host-perheeni kohdalla. Alunperin ajankohdan ei pitänyt sopia, sille perheelle, jossa olin jo edellis kesänä ja syksynä ja olin jo ehtinyt ilmoittaa, että minulle pitää etsiä perhe. Mutta kuinkas ollakaan ehkä viisi minuuttia lentojenin varaamisen jälkeen host-veljeltäni tuli viesti, jossa hän kysyi, joko minulla oli perhe kesällä. Ei ollut vastasin. Hän sanoi, että voisin sittenkin halutessani yöpyä heidän luonaan. Uskomatonta, viidessä minuutissa minulla oli sekä lennot Frankfurtiin että isäntäperhe. Ihanaa. Sitten vaan taas viestiä, että hei en mä tarviikaan enää uutta perhettä.

Päädyimme ottamaan siis Finnairin suorat lennot Frankfurtiin, vaikka tämä tarkoitti sitten sitä, että sieltä oli raahauduttava vielä jotenkin Schwerteen. Kolmen ja puolen tunnin bussimatka Dortmundiin ei tuntunut miltään, kun lentämällä Düsseldorfin sijaan Frankfurtiin säästi noin 150 euroa. Lufthansan välilaskulliset lennot Düsseldorfiin olivat nekin kalliimmat kuin Finnairin suorat lennot Frankfurtiin.

Muutama jäätelö saattoi tulla haettua tästäkin jäätelöbaarista parin viikon aikana xd

Työskentelen siis Schwertessä Ruhr Nachrichten -nimisessä sanomalehdessä. Lehti on yksi Ruhrin alueen suurimmista ja Schwerten suurin. Se tarjoaa uutiset niin ulkomailta, kotimaasta kuin lähi- ja kotikaupungista. Schwerten toimitus on melko pieni ja siellä toimitetaan Schwerten alueella jaettavaan lehteen paikallisuutiset. Ulkomaiden ja valtakunnan uutiset ovat samat kaikkialla lehden levikki alueella ja ne toimitetaan Dortmundista käsin. Näiden lisäksi lehdessä on mukana alueellinen osa sen mukaan, mihin lehteä jaetaan.

Jo muutaman työpäivän työharjoittelun jälkeen olin vakuuttunut siitä, että tätä minä haluan tehdä tulevaisuudessa, toimittajan työtä. Harjoittelun aikana olen päässyt näkemään niin paljon mielenkiintoisia asioita, että houkutus kasvaa koko ajan. Toki kaikki juttujen aiheet eivät aina ole niin mielenkiintoisia kuin voisi toivoa, mutta jonkun nekin on tehtävä.

Matkat taitettiin usein pyörällä, mikä oli ruuhkien vuoksi usein huomattavasti nopeampi vaihtoehto.

Normaali harjoittelupäivänä alkoi aina kello 10 aikaan, mikä on aivan täydellinen alkamisaika minulle. Aamulla saa nukkua pitkään ja herätä rauhassa. Ihanaa. Kaikki valuivat toimitukseen omaa vauhtiaan, käynnistelivät koneitaan, selasivat päivän lehdet ja vaihtoivat kuulumisia. 11 mennessä alkoi aamupalaveri, jossa käytiin läpi päivän aikatauluja, seuraavan päivän lehden sisältöä ja sitä, kuka tekee mitäkin. Tämän jälkeen lähdin yleensä aina jonkun toimittajan tai valokuvaajan mukaan. Tällä reissulla meni yleensä muutamia tunteja hieman kohteesta ja matkasta riippuen. Tämän jälkeen oli usein paluu toimitukseen ja tauon paikka. Tauon jälkeen ohjelmassa saattoi olla vielä lisää haastatteluja tai kuvaamista tai sitten vain kuvien kanssa työskentelyö ja juttujen kirjoittamista.

Eräs haastattelukohde oli vuosia tyhjillään ollut ravintola, jota kreikkalaispariskunta nyt remontoi uuteen uskoon.

Tämän harjoittelun aikana olen päässyt näkemään aivan erilaisen Schwerten ja saanut laajan kuvan siitä, mitä kaikkea Schwertessä tapahtuu sekä yksinkertaisesti oppinut tuntemaan kaupunkia niin paljon paremmin kuin aiemmilla kerroilla. Toimittaja on oikeastaan aivan etuoikeutetulla näköalapaikalla siihen, mitä kaupungissa tapahtuu.

Tämä harjoittelu oli aivan täydellinen kaikin puolin. Pääsin käyttämään ja kartuttamaan kielitaitoani mm. ensi syksyn saksan kirjoituksia varten ja toisaalta myös näkemään toimittajan työn arkea ja näin sain vahvistusta tulevaisuudelleni.

Jos jotain kysymyksiä heräsi niin heittäkää ihmeessä tuohon alas. Seuraavass postauksessa ollaankin sitten varmaan Hampurissa.

Bis dann!