Jokaisella on oma some-minänsä

Nykyaikana ihmisillä on ainakin kaksi eri persoonaa. Kukaan ei ole täysin sama ihminen somessa kuin elävässä elämässä.

Some on suuri osa monen nuoren ja yhä useamman vanhemmankin ihmisen elämää, mutta voiko pelkän somen kautta tuntua toista ihmistä kunnolla. Ei voi. Jokainen ihminen Päättää itse ja valitsee sen sisällön, mitä tahtoo jakaa muille kanssa ihmisille sosiaalisessa mediassa. Ainakin omalla kohdallani nämä ovat eri asioita kuin ne, joita kerron kasvotusten toiselle ihmiselle.

Someen monet ihmiset yrittävät luoda täydellistä kuvaa itsestään poistamalla itseltään heikot ja ei niin hehkeät hetket. Kyllä, teen myös itse näin. Vaikka paljon jaankin itsestäni täällä blogissa, Instagramissa tai Snäpissä niin mietin hyvin tarkkaan, että mitä julkaisen.

Some-minääni pyrin rakentamaan aina mahdollisimman edustavaksi ja tyylikkääksi, sillä tavallaan Facebook seinä tai Instagram feedi toimivat tavallaan käyntikortteina muille ihmisille. Ja olen niinkin pitkälle ajatellut, että mistä sitä tietää, että vaikka mahdollinen uusi työnanjata katsastaisi somejasi työhaastattelun taustatyönä. Voisin ainakin kuvitella itseni stalkkaamassa mahdollisia uusia työntekijöitä Facebookissa ja Instagramissa. Eivätkös kaikki tee niin jo vapaa-ajallakin, kun tietoon tulee uusi ihminen.

Instagram fiidiin minulla on erityinen suhde nimittäin ajattelen sen olevan valokuva-albumi, jonne kerään parhaat valokuvat ja joita selaamalla voi sitten aina verestellä muistoja. Samaan aikaan kun ajattelen sen valokuva-albumina se on myös juurkin se käyntikortti ja siinä myös ulkonäkö korostuu. Kuulostaa melko pinnalliselta, mutta tiedättekö sen tunteen, kun teillä on kolme merimaisema kuvaa allekkain feedissä. Jos ette tiedä niin minun feedistä ni löytyy tähän malliesimerkki. Kamala tilanne, kun et halua poistaa mitään kuvaa (:

Snapchat sitten taas on paljon vapaampi some-kanava, sillä sieltä kaikki katoaa vuorokauden jälkeen. Snäpin päivittäminen on nopeaa ja vaivatonta, joten ehkä juuri siksi se on saavuttanut niin suuren suosion. Snäpättyä tulee oikeastaan joka päivä ja ihan kaikesta.

Millainen on sinun some-minäsi? Kerro kommenteissa!

Ps. voit seurata minua
Instagramissa aleksiairaksinen
Snapchatissa alexiii43

Pulled chicken hampurilaiset vuohenjuustolla

Eli taas aika yhden ruokavinkin ja reseptin. Tämä resepti on aika simppeli ja onnistuu ihan keneltä vain.

Eli tarvitset:

• pulled chicken
• hampurilaissämpylöitä
• vuohenjuustoa
• hunajaa
• cheddarjuustoa
• hampurilaismajoneesia
• salsaa
• salaattia
• Pariisin perunoita

Tee näin: 

1. Paista pulled chicken ohjeen mukaan ja revi se.
2. Paista Pariisin perunat uunissa.
3. Leikkaa vuohenjuustosta noin puolen sentin paksuisia kiekkoja ja asettele ne uunipellille. Laita jokaisen kiekon päälle vajaa puoli teelusikallista hunajaa. Kiekkoja kannattaa varata 2 jokaista hampurilaista varten. Paista kunnes juusto on hieman sulanut.
4. Paahda sämpylät paahtimessa.
5. Kokoa hampurilaiset järjestyksessä: pohjasämpylä, salsa, cheddarjuusto, pulled chicken, vuohenjuusto, hampurilaismajoneesi, salaatti, kansisämpylä.
6. Asettele hampurilainen ja pariisin perunat lautaselle ja nauti

Kertokaa ihmeessä, jos kokeilitte niin, mitä piditte.

Mistä olen kotoisin?

Mistä mä oikein olen kotoisin? Tää on erittäin hyvä kysymys, sillä mulla ei ole tähän olemassa yksiselitteistä vastausta. Tämä asiaa olen monet kerrat pohtinut ja joskus tullut johonkin päätelmään, joskus en.

Mä olen siis syntynyt Helsingissä ja asunut ensimmäiset vuoteni elämästäni siellä. Viitisen vuotta asuttiin Helsingin Malminkartanossa. Vaikka en muista kovin paljoakaan tästä ajasta, kun asuttiin Stadissa niin aina mulla tulee hyvin kotoisa olo, kun kävelen Helsingin keskustassa. Toisaalta Helsingissä on jotain, minkä vuoksi en voi sanoa olevani sieltä kotoisin. Mulla ei ole sieltä päivittäisiä muistoja tai juurikaan kavereita.

Helposti voisi sanoa, että olisin kotoisin Leppävirralta, mutta sekään nyt ei ole niin yksinkertaista, vaikka suurimman osan elämästäni olenkin täällä asunut. Tämä on ehkä enemmänkin kotikylä tällä hetkellä kuin että olisin täältä kotoisin. Suurin osa kavereista asuu täällä ja mulla on täältä paljon muistoja, mutta sisimmässäni mä en ole koskaan sopeutunut täysin näin pienelle paikalle. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta mä kaipaan Helsinkiin ja suurkaupungin vilinään täältä maalaiskylästä, jossa on arkipäivää, että joku vetää traktorilla bilistä ässän korttelin ympäri.

Myös se, että kumpikaan vanhemmistani ei ole täältä kotoisin, vaikuttaa siihen, etten tunne olevani Leppävirralta kotoisin. Omalla tavoillaan tärkeiksi paikoiksi ovat muodostuneet myös Lappeenranta, josta äitini tulee sekä Tervo, jossa on isäni kotipaikka, mikä nyt aina on ollut spesiaalipaikka. Se on oikeastaan ainut paikka, joka on aina ollut elämässäni, kun tarkemmin ajattelee. Mutta lopulta se ei kuitenkaan  ole koti.

Ehkä mä sitten vain olen kotoisin Suomesta. Olen suomalainen, eu:n kansalainen, maailman kansalainen. Tervolaisen ja lappeenrantalaisen risteytys, jonka sydän on Helsingissä, juuret Savossa ja koti Leppävirralla.

Nyt soi: Pariisin kevät - Hei mä soitan sulle ihan kohta

Kuva: fried.fi

Hei mä soitan sulle ihan kohta on Pariisin kevään uusin, syyskuun lopussa julkaistu, single, joka on ensimakua yhtyeen helmikuussa julkaistavalta uudelta albumilta.

Biisi on kuin laulun muotoon puettu kommentti mobiilin nykymaailman hektisestä menosta, jossa pitäisi olla koko ajan muiden tavoitettavissa ja saatavilla. Voin hyvin kuvitella tämän kappaleen tarinan todelliseen elämään.

Pariisin kevät on perustettu vuonna 2006 ja se on julkaissut tähän mennessä jo viisi albumia. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat mm. Tämän kylän poikii ja Kesäyö.

Vegetortillat MiFú-täytteellä

MiFú on Valion uusi runsaasti proteiinia sisältävä paistettava ruokarae, joka on valmistettu maitoproteiinista ja, jolla sekasyöjäkin voi korvata esimerkiksi punaisen lihan tai kanan. Kasvisruokavaliota noudataville tämä tarjoaa uuden proteiinin lähteen. MiFú on koostumukseltaan ja maultaan raejuustomainen, mutta kestää paistamisen toisin kuin raejuusto. Makuina löytyy maustamaton, välimeren tomaatti ja meksikon pippuri.

Tästä piti sitten jotain ruokaa tehdä ja MiFústa syntyi täyte tortilloihin. Tässä ohje:

Vegetortillat MiFú-täytteellä

Tarvitset:

• 1 paketti MiFú paistettavaa ruokaraetta.
• 3 shalottisipulia
• 3 porkkanaa
• oliiveja
• punaisia linssejä
• salsaa
• tomaattipyreetä
• herne-maissi-paprika -sekoitusta
• oliiviöljyä
• mustapippuria
• suolaa
• cajunmaustetta
• 2 avokadoa
• puolikas kurkku
• tortilla lettuja

Tee näin:

1. Kuori ja paloittele porkkanat ja sipulit. Puolita oliivit.
2. Huuhtele linssit ja kypsennä ne ohjeen mukaan mikäli käytät kuivattuja linssejä.
3. Kaada pannulle öljyä ja lisää MiFú kuumalle pannulle. Paista kunnes neste haihtuu ja rakeet saavat hieman väriä. 
4. Paista toisella pannulla porkkanat ja sipulit. 
5. Lisää porkkanoiden ja sipulien joukkoon ruokarakeet, oliivit, herne-maissi-paprika -sekoitus, linssit, salsa, tomaattipyree ja mausteet.
6. Anna hautua hetken.
7. Pilko avokadot sekä kurkku
8. Lämmitä haluamasi määärä tortilla lettuja ja täytä ne MiFú-täytteellä sekä avokadolla ja kurkulla.

En suunnitellut ohjetta juurikaan etukäteen vaan kokkasin niistä aineksista, mitä kaapista löytyi. Ohje on siis hyvinkin sovellettavissa moneksi. Ruokarae oli positiivinen yllätys ja mielestäni sitä voi käyttää ruuan valmistuksessa täysin lihan tavoin. Kerro jos kokeilet ohjetta tai sinulla on muita ohjeita ruokarakeelle.

Ps. saatoin löytää ainakin täydellisyyttä hipovan avokaadon. Voin laskea kohdan 2/101 nyt tehdyksi 100 ja 1 asiaa to do -listalta!

Paperi T julkaisi vuoden puhutuimman runokokoelman - mitä on ennen post alfaa?

Minä ja runokirja ei kuuluta normaalisti samaan lauseeseen, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Paperi T eli Henri Pulkkinen julkaisi nimittäin viime viikolla post alfa nimisen runoteoksen ja olihan se pakko saada, koska Paperi T on vaan niin mahtava.

Paperi T tuli minulle tutuksi kriitikoiden ja suuren yleisön ylistämän Malarian Pelko albumin myötä viime vuonna. Tänä kesänä näin Paprun ensimmäistä kertaa livenä Blockfesteillä ja olihan se yhtä taidetta. Se fiilis ja flow oli jotain aivan uskomatonta. Hän onkin kiistatta yksi Suomen räppiskenen suurimpia vaikuttajia, eikä suotta. Ja nyt hän on myös runokirjailija.

Post alfan runot ovat samaan aikaan erittäin suoria, mutta myös loppuun asti tarkaan mietittyjä. Post alfa on jotain alfan jälkeistä, mutta mitä? Viittaako nimi kenties Cheekin viime vuonna julkaisemaan Alpha Omega -ja sen ylitsepursuavaan miehisyyden korostamiseen. Haluaako Paperi T antaa oman vastineensa tälle.

Henrin Pulkkinen on puhunut useissa haastatteluissa stereotyyppisestä suomalaisesta ja länsimaisesta valkoisen hetero miehen mieskuvasta, jota hän ei koe omakseen,

Nykyaikana runoilijan on vaikea saavuttaa varsinkin nuorta lukikuntaa, mutta ehkäpä näin räppäreiden, aikamme boheemien runouden rocktähtien, kautta runouttakin saadaan nuorille tutummaksi. Jos joku olisi sanonut esimerkiksi kesällä, että sinä luet ensi syksynä vapaaehtoisesti runokokoelma, olisin varmaan nauranut tälle päin naamaa.

post alfan avausruno

Malarian pelko -albumin tavoin post alfakin sisältää paljon namedroppailua ja, jos et tiedä, kuka kyseinen henkilö on menee tämä kohta ohi tai sen syvinmerkitys jää ymmärtämättä. Toisaalta, ainahan sitä voi mielenkiinnon yllättäessä selvittää, kuka on zelda Fitzgerald. Namedroppailut ja someilmiöihin viittaamiset eivät tee tästä ehkä niin ajatonta teosta, mutta tässä ajassa ja paikassa runot toimivat täysin.

Post alfa sisältää paljon erityylisiä ja -tyyppisiä runoja niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin. On aivan perusrunoja, minimalistisia kolmisäkeisiä runoja kuin tajunnanvirtaan heijastelevia proosaruonoja.

Paperi T on kiistatta yksi aikamme suurimpia lyyrikoita ja post alfa on selkeästi vuoden puhutuin runoteos, joka henkii elämää monitasoisten runojen kautta, joista löytyy samaistumisen aihetta monille. Kuten Paperi T lopettaa kirjansa:

nää kaikki on rakkausrunoja

sä vaan luet niitä väärin

Kuinka vaikeaa on olla kohtelias

Tämä aihe on sellainen, jota olen jo pitkään haudutellut päässäni ja kirjoittanut tätä tekstiä ja välillä poistanutkin koko aiheen, kun ajattelin, että ei tästä saa aikaan järkevä blogia. Mutta kuinkas ollakaan eräänä aurinkoisena päivänä sitten tämän kirjoitinkin.

Kyse on siis suomalaisesta asiakaspalvelusta. Tai ei oikeastaan. Ennemminkin suomalaisista asiakkaista. Kolmen kesän asiakaspalvelukokemuksella on tullut nähtyä kaikenlaista laidasta laitaan. On ollut paljon erittäin mukavia ja jopa hauskoja asiakkaita, mutta joka päivä joukosta löytyy myös näitä ei niin mukavia asiakkaita, jos kauniisti sanotaan.

Asiakaspalvelija on tottakai lähtökohtaisesti palvelemassa asiakkaita ja täyttämässä heidän tarpeitaan, mutta välillä tuntuu siltä kuin osa asiakkaista unohtaisivat, että myös asiakaspalvelijat ovat ihmisiä. Ihmisillä on huonoja päiviä, sillä ihmiset ovat inhimillisiä eliöitä ja elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista. Mutta oikeuttaako se käyttäytymään työtään tekevää asiakaspalvelijaa kohtaan epäkohteliaasti tai tylysti. Minusta ei, mutta toki tästäkin saa olla eri mieltä.

Jos jollakin nyt sattuu olemaan huono päivä niin asiakaspalvelija on usein helppo uhri purkaa tätä omaa huonoa oloaan. Tuoko se sitten, että asiakas purkaa omaa pahaa oloaan asiakaspalvelijaan, toiseen kanssaihmiseen, joka yrittää parhaansa mukaan palvella asiakasta, jotain tyydytys tietyille ihmisille?

Omalla kohdallani olen huomannut, että suhtaudun asiakaspalvelijoihin paljon kunnioittavammin, kun olen sitä itse kolme vuotta tehnyt. Tämän takia jokaisen ihmisen olisi syytä jossain elämänsä vaiheessa olla asiakaspalvelualalla töissä. Lisää huomattavasti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä asiakaspalvelijoita kohtaan.

Suomalaisissa yksi piirre pisti erityisesti silmään, tai korvaan heheh, kun palasin Saksasta muutaman viikon jälkeen kotiin. Suomalaiset eivät osaa tervehtiä. Saksassa tottui tervehtimään lähestulkoon kaikkia, joiden kanssa oli vähänkään kanssakäymisissä. Naapurit saattoivat morjenstaa, kun kuljin ohi vaikken ollut koskaan edes puhunut heidän kanssaan. Kaupassa kaikki tervehtivät kassalla myyjää ja vaihtoivat muutaman sanan. Suomeen ja töihin palattuani alkoi häiritä se, että ihmiset eivät edes tervehtineet takaisin, kun heitä tervehti. En laskisi sitä tervehdykseksi, että asiakas sanoo, ettei tarvitse kuittia.

Jotta pysytään hyvässä tasapainossa niin on todettava, että huonoakin asiakaspalvelua Suomesta toki löytyy, mutta lähtökohtaisesti omien kokemuksieni mukaan asiakaspalvelijat ovat osaavia ja tekevät parhaansa asiakkaiden eteen.

Suomessa saa kuitenkin monissa paikoissa hyvää asiakaspalvelua, mutta valitettavsti kaikki eivät tätä osaa arvostaa. Oletko kohdannut samankaltaisia tilanteita tai mitä ajatuksia tämä herättää?

Mitä blogeja mä luen?

Ajattelin nyt listata muutamia blogeja, joita seuraan ja luen melko säännöllisesti. Ehkä säkin saat tästä uusia seurattavia blogeja.

Life after Helsinki 2007 on suomalainen musiikkipainotteinen blogi, joka pyörii melko paljon Euroviisujen ympärillä. Blogi on englanniksi.

Ananasraasteen blogi on tyyliltään monipuolinen ja tarjoaa monipuolista sisältöä lifestyle-blogin tyyliin. Parasta antia ovat pitkät ja mielenkiintoiset tarinat ulkomaanmatkoilta. Blogiin on myös panostettu paljon visuaalisesti kuvilla.

Viktor Frisk on ruotsalainen lifestylebloggaaja ja artisti, joka tekee musiikkia yhdessä Samir Badranin kanssa. Hän kirjoittaa blogiaan ruotsiksi ja panostaa erityisesti kuviin.

Kaukokaipuu matkablogin löysin, kun etsin tietoa Euroopan roadtripeistä ja niiden hinnoista ja sitä kautta sitten rupesin lukemaan blogia sitten enemmänkin. Kuvat ovat tässä(kin) blogissa huippuluokkaa.

Kinuskikissa on leivonta aiheinen blogi ja leivontayhteisö, josta löytyy yleensä aina resepti joka hätään. Toimii myös hyvänä inspiraation lähteenä.

Urbaani viidakkoseikkailijatar on nuoren naisen pitämä matkablogi, jossa on erilaisia tarinoita matkustamisesta ja jonka lukeminen saattaa aiheuttaa matkakuumetta. Matkailublogille tyypilliseen tapaan kuvat ovat huippuluokkaa.

No Delays -blogissa kirjoitetaan matkoista, kulttuurista ja reissuarjesta kera kauniiden kuvien.

La Vida Loca 2.0 Matkablogi käsittelee niin ikään matkailua oikeastaa aivan joka kantilta. Ja kyllä, myös tässä blogissa on upeita kuvia.

Chocochili on monipuolinen kasvisruokaan keskittyvä blogi, josta saa inspiraatiota myös omaan keittiöön.

Suurin osa blogeista liittyi ainakin jollain tavalla matkustamiseen tai ruokaan, sillä, noh, ne nyt sattuvat olemaan intohimoni. Kerro, jos löysit jonkun uuden blogin seurattavaksi ja jos mieleen juolahtaa, jokin blogi, josta voisin innostua niin ilmaise ihmeessä itsesi.

Nyt soi: Redrama feat. Jurek - Aaltoo

Aiemmin englannin kielistä räppiä tehnyt Redrama on vaihtanut laulukielensä suomeen, ainakin yhden kappaleen ajaksi. Redraman kanssa biisillä on mukana myös huipputuottajana tunnettu Jurek. Jurek Reunamäki on tuottanut mm. Antti Tuiskun viimeisimmän menestyksekkään En kommentoi -albumin ja ollut mukana KOIn debyyttisinglellä Temppeli.

Aikaisemmin Redraman musiikki on ollut mulle ihan ok kuunneltavaa musiikkia, jota en yleensä itse laittaisi soimaan, mutta jos radiossa sattui soimaan vaikkapa Clouds niin en kyllä kanavaakaan kääntänyt. Nyt tän ensimmäisen, ja toivottavasti ei viimeisen, suomenkielisen biisin myötä tuntuu, että Redraman musiikista saa otetta aivan eri tavalla. Aiemmin miehen musiikki oli ehkä juurikin hieman hankalasti tavoitettavaa.

Redrama, kuva: loop.fi

Redraman aksentista kuuluu melko selkeästikin joissakin kohdissa suomenruotsalaisuus. Rohkea veto lähteä tekemään musiikkia suomen kielellä, vaikka se ei olisi äidinkieli. Arvostan. Hento suomenruotsalainen korostus tekee tästä kappaleesta mielenkiintoisen.

Jurek Reunamäki, kuva: teosto.fi

Jurek tuo kappaleeseen mukanaan kaikki moderneimmat ja tuoreimmat jutut musiikkimaailman huipulta. Eikä ihmekään, onhan hän suomen kuumimpia nimiä musiikintuottajina tällä hetkellä.