Minä ja runokirja ei kuuluta normaalisti samaan lauseeseen, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Paperi T eli Henri Pulkkinen julkaisi nimittäin viime viikolla post alfa nimisen runoteoksen ja olihan se pakko saada, koska Paperi T on vaan niin mahtava.
Paperi T tuli minulle tutuksi kriitikoiden ja suuren yleisön ylistämän Malarian Pelko albumin myötä viime vuonna. Tänä kesänä näin Paprun ensimmäistä kertaa livenä Blockfesteillä ja olihan se yhtä taidetta. Se fiilis ja flow oli jotain aivan uskomatonta. Hän onkin kiistatta yksi Suomen räppiskenen suurimpia vaikuttajia, eikä suotta. Ja nyt hän on myös runokirjailija.
Post alfan runot ovat samaan aikaan erittäin suoria, mutta myös loppuun asti tarkaan mietittyjä. Post alfa on jotain alfan jälkeistä, mutta mitä? Viittaako nimi kenties Cheekin viime vuonna julkaisemaan Alpha Omega -ja sen ylitsepursuavaan miehisyyden korostamiseen. Haluaako Paperi T antaa oman vastineensa tälle.
Henrin Pulkkinen on puhunut useissa haastatteluissa stereotyyppisestä suomalaisesta ja länsimaisesta valkoisen hetero miehen mieskuvasta, jota hän ei koe omakseen,
Nykyaikana runoilijan on vaikea saavuttaa varsinkin nuorta lukikuntaa, mutta ehkäpä näin räppäreiden, aikamme boheemien runouden rocktähtien, kautta runouttakin saadaan nuorille tutummaksi. Jos joku olisi sanonut esimerkiksi kesällä, että sinä luet ensi syksynä vapaaehtoisesti runokokoelma, olisin varmaan nauranut tälle päin naamaa.
 |
| post alfan avausruno |
Post alfa sisältää paljon erityylisiä ja -tyyppisiä runoja niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin. On aivan perusrunoja, minimalistisia kolmisäkeisiä runoja kuin tajunnanvirtaan heijastelevia proosaruonoja.
Paperi T on kiistatta yksi aikamme suurimpia lyyrikoita ja post alfa on selkeästi vuoden puhutuin runoteos, joka henkii elämää monitasoisten runojen kautta, joista löytyy samaistumisen aihetta monille. Kuten Paperi T lopettaa kirjansa:
nää kaikki on rakkausrunoja
sä vaan luet niitä väärin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti