Wien yksin

Helou vaan kaikille. Pienen (tai hieman pidemmän) tauon jälkeen olen jälleen palannut. Tuntuu, että inspis kirjoittaa on palannut. Viimeisimmästä postauksesta olikin kulunut vasta noin viisi kuukautta. Ehkä siis aikakin kirjoittaa jo jotain. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, mutta niisä hieman myöhemmin. Nyt sukelletaan hetkeksi Wienin tunnelmiin, jossa vierailin kesällä

Heinäkuun puolivälissä pakkasin pienen laukkuni (huom oikeasti pienen, sillä mukana olivat vain käsimatkatavarat) ja suuntasin kohti Itävaltaa ja Wieniä. Tämä reissu tulisi olemaan aivan erityinen. Ei vain siksi, että olin ensimmäistä kertaa matkalla Wieniin vaan ennenmminkin sen vuoksi, että tällä kertaa olin lähdössä matkalle aivan yksin. Olen ennen toki lentänyt yksin ja matkustanut ulkomailla yksin paikasta toiseen, mutta tällä kertaa olisin yksin myös itse kohteessa. Ajatus oli jännittävä mutta samaan aikaan hyvin kiehtova. Yksin matkustaminen oli virkistävä kokemus, josta ajattelin kirjoittaa myöhemmin toisen postauksen. Nyt keskitytään kuitenkin kauniin kesäiseen Wieniin.

Matkaan lähdin aikaisin keskiviikko aamuna niin, että Berliinin kautta lennettyäni olin perillä Wienissä jo puolen päivän maissa, joten ensimmäinen päivä ei mennyt pelkästään matkustaessa. Ensi töikseni ostin itselleni kolmen päivän lipun julkisiin kulkuneuvoihin, jonka hinta taisi olla jotain 16 euron pintaan. Vaikka Wien ei ole asukasluvultaan kaikkein suurimpia Euroopan kaupunkeja, on se rakennettu aikoinaan suurkaupunki mittakaavaan ja etäisyydet paikkojen välillä saattavat olla hyvinkin pitkiä. Majoituin Leopoldstad nimisessä kaupunginosassa Am Augarten hostellissa. Alue on perinteisesti ollut juutalaisten asuinaluetta. Ensimmäisenä iltana, kun tahdoin löytää jotakin syötävää päädyin huomaamattani juutalaisia elintarvikkeita myyvään kauppaan. Asia kävi kuitenkin hyvin nopeasti ilmi, sillä suuri osa kaupan myymistä tuotteista oli täysin vieraan näköisiä enkä niiden heprean kielisistä etiketeistä ymmärtänyt juuri mitään. Olin niin hämmentynyt asiasta, että jostain syystä en kehdannut lähteä kaupasta ostamatta mitään, joten ostin jääteen, joka oli kutakuinkin ainoa tutunnäköinen tuote koko kaupassa. Lopulta etsin myös toisen kaupan. Itse hostelli taasen oli hyvin viehättävässä vanhassa rakennuksessa. Majoituin 4 hengen huoneessa, jossa huonekavereina oli muun muassa belgialainen, chileläinen sekä puolalainen mies.

Ensimmäisenä päivänä vierailin Schönbrunin linnan alueella, joka sijaitsee hieman kantakaupungin ulkopuolella, kuitenkin vain lyhyen metromatkan päässä. Wienin metro noin muutenkin on hyvin kattava sekä selkeä. Schönbrunin linna pääsi hieman yllättämään minut, sillä en olettanut sen alueen olevan niin valtaisa. Myös kuumuus pääsi hieman yllättämään. Olin siis valinnut kaikkein kuumimman päivän reissuni ajalta Schönbrunin valtaisan alueen kiertämiseen, aluksi lisäksi ilman vesipulloa. Onneksi tajusin melko pian, että vesipullo voisi olla 30 asteen helteessä melko mukava ja kävin ostamassa vesipullon.

 

Seuraavat päivät olivatkin hieman vähemmän ohjelmoituja ja kuljin pitkin Wieniä aivan fiiliksen mukaan. Kävin muun muassa Tonavan rannalla, pyörin keskustassa sekä söin hyvää italialaista jäätelöä. Wien oli täynnä mukavia pieniä puistoja ja koskaan ei voinut olla varma, mitä seuraavan kadunkulman takaa tulee vastaan.

Wienistä löytyin myös ehkä erikoisin talo, jonka olen koskaan nähnyt. Wienissä nimittäin sijaitsee nimittäin taiteilija Friedensreich Hundertwasserin ja arkkitehti Joseph Krawinan suunnittelema persoonallinen asuintalo, Hundertwasserhaus.

Muutaman päivän Wienissä oleilun jälkeen olikin sitten aika suunnata takaisin koti-Suomeen. Voin kyllä suositella Wieniä oikein lämpimästi viikonloppukohteeksi tai vaikka