Kuinka vaikeaa on olla kohtelias

Tämä aihe on sellainen, jota olen jo pitkään haudutellut päässäni ja kirjoittanut tätä tekstiä ja välillä poistanutkin koko aiheen, kun ajattelin, että ei tästä saa aikaan järkevä blogia. Mutta kuinkas ollakaan eräänä aurinkoisena päivänä sitten tämän kirjoitinkin.

Kyse on siis suomalaisesta asiakaspalvelusta. Tai ei oikeastaan. Ennemminkin suomalaisista asiakkaista. Kolmen kesän asiakaspalvelukokemuksella on tullut nähtyä kaikenlaista laidasta laitaan. On ollut paljon erittäin mukavia ja jopa hauskoja asiakkaita, mutta joka päivä joukosta löytyy myös näitä ei niin mukavia asiakkaita, jos kauniisti sanotaan.

Asiakaspalvelija on tottakai lähtökohtaisesti palvelemassa asiakkaita ja täyttämässä heidän tarpeitaan, mutta välillä tuntuu siltä kuin osa asiakkaista unohtaisivat, että myös asiakaspalvelijat ovat ihmisiä. Ihmisillä on huonoja päiviä, sillä ihmiset ovat inhimillisiä eliöitä ja elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista. Mutta oikeuttaako se käyttäytymään työtään tekevää asiakaspalvelijaa kohtaan epäkohteliaasti tai tylysti. Minusta ei, mutta toki tästäkin saa olla eri mieltä.

Jos jollakin nyt sattuu olemaan huono päivä niin asiakaspalvelija on usein helppo uhri purkaa tätä omaa huonoa oloaan. Tuoko se sitten, että asiakas purkaa omaa pahaa oloaan asiakaspalvelijaan, toiseen kanssaihmiseen, joka yrittää parhaansa mukaan palvella asiakasta, jotain tyydytys tietyille ihmisille?

Omalla kohdallani olen huomannut, että suhtaudun asiakaspalvelijoihin paljon kunnioittavammin, kun olen sitä itse kolme vuotta tehnyt. Tämän takia jokaisen ihmisen olisi syytä jossain elämänsä vaiheessa olla asiakaspalvelualalla töissä. Lisää huomattavasti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä asiakaspalvelijoita kohtaan.

Suomalaisissa yksi piirre pisti erityisesti silmään, tai korvaan heheh, kun palasin Saksasta muutaman viikon jälkeen kotiin. Suomalaiset eivät osaa tervehtiä. Saksassa tottui tervehtimään lähestulkoon kaikkia, joiden kanssa oli vähänkään kanssakäymisissä. Naapurit saattoivat morjenstaa, kun kuljin ohi vaikken ollut koskaan edes puhunut heidän kanssaan. Kaupassa kaikki tervehtivät kassalla myyjää ja vaihtoivat muutaman sanan. Suomeen ja töihin palattuani alkoi häiritä se, että ihmiset eivät edes tervehtineet takaisin, kun heitä tervehti. En laskisi sitä tervehdykseksi, että asiakas sanoo, ettei tarvitse kuittia.

Jotta pysytään hyvässä tasapainossa niin on todettava, että huonoakin asiakaspalvelua Suomesta toki löytyy, mutta lähtökohtaisesti omien kokemuksieni mukaan asiakaspalvelijat ovat osaavia ja tekevät parhaansa asiakkaiden eteen.

Suomessa saa kuitenkin monissa paikoissa hyvää asiakaspalvelua, mutta valitettavsti kaikki eivät tätä osaa arvostaa. Oletko kohdannut samankaltaisia tilanteita tai mitä ajatuksia tämä herättää?