torstai 31. joulukuuta 2015

Mun musavuosi 2015

Spotify on julkaissut ohjelman, jolla pystyy kätevästi selvittämään oman musavuotensa kohokohtia ja tilastoja. Tämä edellyttää tietysti sitä, että käytät Spotifyta aktiivisesti. Omalla kohdallani tämä antaa hyvinkin todellisen kuvan musavuodestani, sillä suurin osa musiikistaa tulee Spotifyn kautta. Oman musavuotensa voi jokainen katsastaa täältä. Kui siistii! Pidemmittä puheitta, tässä muutamia mielenkiintoisimpia poimintoja mun musavuodesta 2015:

Vuoden kuunnelluimmat artistit top 5
  1. Mikael Gabriel 566
  2. Elias Kaskinen & päivänsankarit 556
  3. JVG 505
  4. Pyhimys 389
  5. Softengine 357
Vuoden kuunnelluimmat levyt top 5
  1. Pyhimys - Pettymys 382
  2. Elias Kaskinen & Päivän Sankarit - Elämä lupaa mulle 352
  3. JVG - 247565 276
  4. Mikael Gabriel - Versus 256
  5. Måns Zelmerlöw - Perfectly Damaged 189
Vuoden kuunnelluimmat biisit top 5
  1. Måns Zelmerlöw - Heroes 116
  2. Elina Born & Stig Rästa - Goodbye To Yesterday 96
  3. Roope Salminen & Koirat feat. Ida Paul - Madafakin darra 92
  4. Cheek - Sä huudat 89
  5. Loïc Nottet - Rhythm Inside 84

Vuonna 2015... 
  • 3545 eri biisiä, 420 biisiä enemmän kuin edellisvuonna
  • 1522 eri artistia, 375 enemmän kuin edellisvuonna
  • 58 000 minuutti eli 966 tuntia eli 44 päivää musiikkia! 
Vuodenajat
  • Talvi
    • Mikael Gabriel
    • Elina Born & Stig Rästä
    • Softengine
  • Kevät
    • Mikael Gabriel
    • Måns Zelmerlöw
    • Sanni
  • Kesä
    • Elias Kaskinen & Päivän Sankarit
    • Eric Saade
    • Softengine
  • Syksy
    • Pyhimys
    • JVG
    • Elias Kaskinen & Päivän Sankarit
Bonuksena Outolintu eli biisi, jolla mentiin tunteamattomille vesille. En kommentoi xd
  • HesaÄijä - KeskiHesa

Mielenkiinnolla nyt uuteen vuoteeen ja samalla uuteen musavuoteen. Kui siistii!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Heippa 2015, tervetuloa 2016!

Joulusta kutakuinkin hengissä selvitty kaiken syömisenkin jälkeen. Nyt onkin sitten hyvä kirjotella menneestä vuodesta joulusuklaita syöden ja uutta vuotta odotellen. Tajuttoman nopee tää vuos ainaki on menny. Tänä vuonna on tapahtunut vaikka ja mitä, positiivistä ja negatiivistä, isoo ja pientä, merkittävää ja vähemmän merkittävää. Aattelin nyt kuitenkin keskittyy ja miettii sitä, mitä kaikkee hyvää tässä vuodessa on ollu, positiivinen kun olen. Toki välillä on ollu vaikeeta, mutta siitäkin on tultu läpi kavereiden ja perheen avulla. Vaikeuksia ja menetyksiä ei voi unohtaa, mutta ei ne saa päälimmäisenäkään ajatuksissa olla. Vaikee päättää, mistä kohtaa alotella, joten mennään sitten ihan kronoloogisesti.

Heippa 2015... 

Hiihtoloma ja Ruka
...Talvi ja kevät meni ohi melko nopeesti tiiviisti koulua käyden, välillä meni ehkä vähän matalalla, mutta siitä sitten vaan uuteen nousuun. Vuosi alko matkalla perheen ja tädin perheen kanssa Tukholma. Valoa välillä puuduttavaan arkeen toi myös
hiihtoloma, Rukan reissu ja monet lasketut mäet. Kevät meni myös paljolti kesän saksan reissuun valmistautuessa ja varoja kerätessä.
Schwerte porukkaa
Kesältä onkin niiin äärettömän paljon hyviä muistoja, hauskoja tapahtumia ja upeita reissuja. Kesäloma sai oikein kunnon startin, kun kesäkuun alussa suunnattiin saksan ryhmän kanssa viikoksi kohti Saksaa ja Leppävirran ystävyyskaupunkia Schwerteä. Tää oli mun eka kerta Schwertessä ja Saksassa yleensäkin, rakastuin heti tuohon pikkukaupunkiin Ruhrin varrella. En mä tiie mikä siitä tekee niin ihanan paikan, mutta varmaan se on se tunnelma siellä, ne ihmiset, kieli -jota aina päivästä riippuen rakastan tai vihaan-, ja ehkä vähän myös alhaisempi hintataso, mut ehkä iihan vähän vaan.
Se edullinen hintataso, kun jäde maksaa max euron per pallo
Kesäkuu olikin oikei matkustus kuukausi, kun melkein heti mun Schwertestä paluun jälkee suunnattiin kohti Portugalin albufeiraa perheen voimin. Albufeirassa viihdyttiin oikein mukavasti kymmenen päivän ajan aurinkoa palvoen, vaikka alkulomasta matkalaukkujen omat reitit aiheuttivatkin pientä vaivaa. Ei nii siistii, mutta siitäkin selvittiin kokemusta rikkaampana. Shortsien shoppailu +30 asteen lämpötilassa pitkät farkut päällä oli ihan kiehtova kokemus, mutta en ihan heti uusisi, jos ei oo pakko.
Kelpas, ja kelpais nytkin
Saksan ja Portugalin jälkeen olo olikin mitä levännein, ja töihin olikin jo mukava suunnata. Töitä tulikin tehtyä ihan runsaasti paikallisessa ravintola/kahvilassa aina koulujen alkuun saakka, ja vielä viikonloppuisin senkin jälkeen. Ja todellakin olen hyvin erittäin paljon kiitollinen siitä, että oon saanu näinkin hyvän työpaikan. :)
Ehkä maailman paras tonnikala-annos <3
Töiden lomassa aikaa jäi kuitenkin vielä paljon muullekin. Tottakai kesään kuuluu mökkeily, saunomisen, uimisen ja kaiken muun mökkeilyyn kuuluvan kanssa. Mökkeilyn tuloksena aika monta kuvaa auringonlaskusta.
Ne auringonlaskut <3
Ja toki, kun kyse on kesästä niin yks asia on pakko mainita ja se on kaverit. Miten monta hauskaa iltaa meillä olikaan hyvien juttujen ja ruuan kanssa. Välillä meni aamuyölle asti, mutta mitäpäs se valoisina kesäöinä haittaa.  No, onneks kohta on taas kesä ja kaverit (vai kärpäsetkö se oli?). Kui siistii! Tää oli kyl tähä mennessä siistein kesä evör!

No kyllähän se syksy tuli sieltä sitten lopulta kesän jälkeen ja arkeen ja lukioon oli palattava. Kaks ekaa jaksoo oli kyllä tosin niin rentoja, että huh huh. Nyt kolmos jakson alussa joulukuussa olikin sitten ihan järkyttävää, kun keskellä päivää ei ollu yhtään hyppyjä. :(
Syysloma ja Tallinna
Matkustelu sai sitten jatkoa syyslomalla, kun perheen kanssa suunnattiin muutamaksi päiväksi Suomenlahden toiselle puolelle Tallinnaan. Matkustus jatkui syysloman jälkeen heti muutaman päivän visiitillä koulun toki-projektin merkeissä Petolahdelle,lähelle Vaasaa. Petolahden lukio on Leppävirran lukion ystävyyslukio, ja molemmin puolisten vierailujen tarkoitus on kartuttaa toisen kotimaisen osaamista puolin ja toisin.
Schwerte <3
Seuraava syksyn iso juttu oli sitten lukion opiskelijakunnan yleiskokous, missä musta tuli OPKH:n pj seuraavaks vuodeks. Samana päivänä oli myös musa kolmosen konsertti, mikä sitten enteileekin sitä, että seuraava huippuhetki on, ylläri ylläri: Musiikin ryhmän matka Schwerteen. Siitä en sen enempää nyt tarinoi, koska siitä voi lukea täältä. Totean vaan, että oli ihan törkeen kivaa!

Jos aattelee tätä vuotta kokonaisuutena nii kyl tässä enemmän on ollu hyvää, kun huonoo. Varsinkin loppua kohden vuosi on vaan parantunu :3 Mitähä ens vuonna?...
Best nine 2015

...Tervetuloa 2016!

Oijoi! Ihan kohta joutuu sit opettelee kirjottamaan kutosen vitosen sijaan. Mitähän sitä uskaltaa odotella ens vuodelta.

Heti kohtahan tässä on jo tulossa Wanhojen tanssit helmikuussa, minkä jälkeen onkin enää hetki siihen, kun alaikäisyyteni päättyy juuri mukavasti ennen hiihtolomaa. Toiveissa olisikin saada jo korttikin ennen lomaa. Hiihtolomalla sitten suunnataankin taas Rukalle. Maaliskuun lopussakin näyttää jo ohjelmaa löytyvän, sillä joku meni ilmoittautumaan historian yo-kirjoituksiin...

Kevät varmaan taas hurahtaa nopeasti ja kohta onkin jo kesäkuu, koulun loppu ja aika suunnata takaisin Schwerteen, tällä kertaa noin 2,5 viikon työharjoitteluun sanomalehteen. Kui siistii! En malta oottaa. Kohta pitää jo lentojakin rueta varaamaan. Schwerten jälkeen kutsuukin sitten varmaan menneeltäkin kesältä tuttu työpaikka. Toiveissa olisi ehtiä johinkin festareillekin ensi kesän aikana.
Minne sitten?
Syksyyn on niin pitkä aika, että sinne suunniteltuna on vasta saksan ja ruotsin yo-kirjotukset. Ja jonnekin on kyllä pakko varmaan matkustellakin. Kuka lähtee messiin? :D ja minne?

Eli eikai täs muuta kun...

Kiitos vuosi 2015 ja tervetuloa vuosi 2016! 
Hyvää uutta vuotta ihmiset!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

"Matkustan ympäri maailmaa..."

Matkustaminen. Varmasti yksi parhaista asioista, mihin voi aikaansa ja rahaansa käyttää. Mulla on ollut koko pienen ikäni niin onnellinen tilanne, että on ollut mahdollisuus matkustella niin Suomessa kuin ulkomailla. Nyt keskityn kuitenkin ulkomaanmatkoihin. Ainakin itselläni matka tuntuu jo alkavan siitä, kun matkaa suunnitellaan, varataan lippuja ja tehdään muita käytännön järjestelyjä.
Missäs sitä on tullu käytyä?
Ja missäkö kaikkialla olen sitten käynyt? Karttaan merkkasin kaikki maat, joissa on tullut piipahdettua ainakin kerran, osassa hyvinkin monta kertaa. Eniten on varmaan tullut vierailtua Virossa ja Ruotsissa, joista ei nyt ihan selkeää käsitystä edes ole, että montako kertaa siellä on tullut laivailtua. Myös Espanja on ollut kovassa kulutuksessa kuuden matkan verran. Lisäksi Saksassa ja Turkissa olen kaksi kertaa käynyt, muissa sitten sen yhden kerran.
Alpit
Matkalle lähdössä on aina se semmonen omanlainen tunnelma ja mukava jännitys siitä, mitä tulevan pitää, vähän kun hyppy tuntemattomaan. Matkustaminen on varmasti opettanut paljon vieraista maista ja kulttuureista, sekä toki myös kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, mikä on aina silloin tällöin ollut ihan ihan paikallaan. Sen jälkeen, kun lento on ollut myöhässä 18 tuntia niin ei jaksa enää kaikkein pienimmistä asioista nipottaa vaan on ihan tyytyväinen, että pääsee viimein kotimatkalle. Kovinkaan paljoa mitään ikäviä yllätyksiä ei ole tullut vastaan noissa maissa, missä olen käynyt.
Mikähä maa tää vois olla?
Seuraavassa postauksessa voisin vähän miettiä, mitkä on ollu niitä parhaita kohteitä, missä oon käyny ja mitä voisin suositella muillekin. Kui siistii!

torstai 10. joulukuuta 2015

Saksan reissusta selvitty

Kuten otsikkokin sen jo kertoo niin nyt on Saksasta ja muutama viimeinen koe koeviikoltakin tehty. Uus jakso on jo täydessä vauhdissa, joten nyt on hyvä pysähtyä tarinoimaan matkasta. Nyt seuraa siis pieni matkakertomus Saksanmaalta, joka tulee nyt hieman viiveellä, mutta tulee kuitenkin.

Torstai aamuna lähettiin matkaan Onnibussin kyydillä Varkaudesta, minne piti ensin täältä Leppävirralta raahautua. Kello soi 4:45, mikä ainakin mulle on ihan luonnoton aika herätä. No, pakkohan se oli ettei bussista jääny. Sitte ajeltiin siinä neljä tuntia kohti Helsinkiä. Ainakin itselläni osa matkasta meni mukavasti nukkuen. Helsingin keskustassa suunnistettiin vaivattomasti Kampista Rautatien torille, mistä sitten hypättiin lentokenttäbussiin.

Kentällä chekattiin ittemme sisään ja sanottiin laukuille hetkeksi aikaa heihei. Aikaa jäi vielä hieman ostosten tekemiseen ja eväiden osteluun. Pian kone olikin jo valmiina lastattavaksi ja valmiina lähtöön. Lento meni nopsaan ja melko rutiinilla ainakin itselläni. Mitä laskin niin nää oli jo lennot numero 7 ja 8 tänä vuonna. Hui! Osalle lentokone oli kuitenkin täysin uusi tuttavuus ja hieman jännittäväkin, mutta hyvin kaikki selvittiin Düsseldorfiin ilman suurempia ongelmia.

Düsseldorfista matka jatkui vielä tunnin verran bussikuljetuksella Schwerteen, joka on noin 50 000 asukkaan kylä Ruhrin varrella, lähellä Dortmundia. Perille päästyämme isäntäperheet odottelivat jo urheiluhallin vieressä. Itse majoituin samassa perheessä kuin kesälläkin. Oli niin ihana nähdä samoja ihmisiä taas uudestaan.:) Tällä kertaa buukkasin kaverinikin samaan perheeseen kanssani asumaan, Torstaina illalla syötiin vähän perheessä ja käppäiltiin lähimaastossa. Illalla oli mukava pötkähtää pitkän päivän jälkeen sänkyyn sen jälkeen, kun on huomannut, että mukana ei ole monen tunnin pakkaamisesta huolimatta yksiäkään college housuja, vaan farkut ja suorat huosut. :/ Erittäin kiva :)
Schwerten ystävyyskaupunkikivi; ennen vihollisia, nyt ystäviä
Perjantaina herätys soi aikaisin ja suuntasimme yhdessä host-veljemme kanssa koululle, jossa osallistuimme, jollekin, olisiko ollut, viitos luokan musiikintunnille. Tunti oli kyllä omituisin musiikin tunit, missä olen koskaan ollut. Lauloimme yhdessä luokan kanssa muutaman laulun ja loppuajan seurasimme sivusta oppituntia ja sitä kuinka lapset piirsivät Tappajahain musiikin mukaan viivaa. Hämmentävää. Erittäin hämmentävää. Tämän jälkeen koulun rehtori piti meille nopean kierroksen koululla, minkä jälkeen suuntasimme Schwerten keskustaan, missä oli aikaa syödä ja shoppailla. Joku saattoi ostaa collarit:)
Näkymiä Schwertessä, huomaa käyrä kirkontorni
Iltapäivällä palasimme koululle, mistä suuntasimme host-veljemme kanssa takaisin kotiin. Syönnin ja muutaman tunnin loikoilun jälkeen oli aika suunnata raatihuoneelle konsertin kenraaliharjoituksiin. Tämä konserttimme raatihuoneella olikin matkamme päätarkoitus. Esiinnyimme yhdessä Schwerten nuorisokamariorkesterin kanssa, joka vieraili aiemmin syksyllä myös Leppävirralla. Konsertti sujui suunnitellusti ja vältyin itsekin suurimmilta kömmähdyksiltä juontajan pestissä, joka lankesi minulle, sillä olin ainoa saksan kielentaitoinen koko matkalla. tai no, mitä nyt saatoin vähän takellella juuri orkesterin nimessä... Heh Konsertin jälkeen pikainen pysähdys kotona, minkä jälkeen lähdimme host-veljemme kanssa punk-keikalle paikalliseen punk-mestaan, joka sijaitsi koulun alakerrassa entisissä uima-allastiloissa. Mielenkiintoinen yhdistelmä; koulurakennuksen alakerrassa punk-baari/kahvila. Ei ehkä olis Suomessa mahdollista.
Näkymät Kölniin
Sillan yli kohti Kölniä



Matkalla muutama lukko
"Olen nähnyt Könin tuomiokirkon..."


Kölnin joulumarkkinat
Lauantaina vuorossa oli matka, aah niin ihanaan, Kölniin. Aamulla matkaan lähdimme junalla Schwerten rautatieasemalta. Mukana oli niin meidän porukka kuin isäntäperheiden ja orkesterin nuoret. Kölnissä käytiin ihailemassa maisemia näköalatornista, minkä jälkeen pienen kävelymatkan päässä oli Kölnin keskusta ja keskellä kaikkea mahtava Kölnin tuomiokirkko. Tällä kertaa kirkko sai jäädä shoppailun ja joulumarkkinoiden tieltä. Ihmisiähän oli liikkeellä lauantaipäivänä tottakai paljon, mutta eipähän tuo liiemmin menoa haitanut. Joulumarkkinat olivat juuri sitä mitä kuvittelinkin. Paljon ihmisiä, myyjiä kojuineen, hyvää tunnelmaa, paljon tuoksuja ja paljon nähtävää. Ei Suomesta tällaista löydy. Iltapäivällä palasimme Schwerteen, mutta vielä illallla suuntasimme lähikaupunkiin Dortmundiin Thier Gallerieen, Saksan yhteen suurimmista ostoskeskuksista. Ei kyllä tule ihan joka lauantai oltua shoppailemassa puol kymmenen aikaan lauantai iltana. Samalla reissulla tuli nähtyä jo maailman suurin joulukuusi Dortmundin joulumarkkinoilla. "Vaan" 1700 kuusta ja 45 metriä korkee.
Vaatimattomasti maailman isoin
Sunnuntai alkoi kirkolla, missä me esiinnyimme, tai no, minä en esiintynyt. Tytöt hoisivat laulamisen yksin tällä kertaa. Pojat istuivat kiltisti penkissä kuunnellen. Sunnuntaille ei ollut mitään muuta varsinaista ohjelmaa suunniteltu, mutta lopulta olimme kaikki Dortmundissa joulumarkkinoilla, minkä jälkeen kävimme isolla porukalla syömässä Vapianossa. Kotiin päästyä loppu ilta menikin vahvasti pakkailun merkeissä, sillä maanantaina oli jo aika suunnata takaisin Suomeen. Nyyh.
Näkymät Dortmundiin
Maanantai alkoi hyvästeillä isäntäperheille, minkä jälkeen saimme kokea, aaah niin hyvin, erittäin mielenkiintoisen yritysvierailun paikallisessa metallialan yrityksessä. Ensin istuimme varmaan tunnin kokoustilassa, missä meille selitettiin kaikkea mahdollista kyseisen yrityksen toiminnasta. Tämän jälkeen lähdimme vielä "ihan pienelle" kiertokävelylle tehdasalueelle... Noh tämän jälkeen pääsimme syömään. :3 Sitten olikin aika lähteä jo kohti Düsseldorfia ja lentokenttää ja jättää hyvästit Saksalle taas hetkeksi. Ensi kesäksi olen onneksi lähdössä työharjotteluun hieman pidemmäksi aikaan Schwerteen. Jee! Kui siistii!
Schwerte
Lento Suomeen sujui nopsaan. Tämän jälkeen edessä oli vielä 5 ja puoli tuntia Leppävirralle. Kotiin pääsin hieman ennen kahta maanantain ja tiistain välisenä yönä, nukkumaan kolmelta ja aamulla kasilta sitten oikein virkeänä matikan kokeeseen. Not. Noh koko reissu oli kyllä kaiken vaivan arvoinen. Kiitos kaikille mukana olleille matkaseurasta, jos tätä satutte jostain kumman syystä lukemaan.
Heihei Saksa, nähdään ens kesänä!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Täältä tullaan Saksa!

Musta tuntuu, että aina kun tänne kirjotan niin kello on jo ihan liikaa ja pitäs olla ihan jossain muualla, kun kirjottamassa tänne jotain juttuja. Mutta tällä hetkellä ei oikeestaan mitään väliä paljon kello on nimittäin huomenna on -aaah niin ihana- vapaapäivä. Kyllä, vapaapäivä, tiistaina, lukiosta, koeviikolla. Mitä luksusta sanon vaan. Muutenkin tää koeviikko on vähän erilainen edellisiin verrattuna, ensinnäkin mulla on ennätys vähän kokeita -jopa huimat kolme kappaletta- ja toisekseen puolet koeviikosta menee Saksassa. Kui siistii!
Hyvin kesäinen Köln viime kesäkuussa
Musiikin kolmoskurssin pusään nimessä. Torstai meneekin sitten lähes kokonaan matkustellessa ja ilta sitten isäntäperheisiin asettuessa. Suurin osa lähtee nyt ensi kertaa Schwerteen ja majoittuu aivan uusien ihmisten luo, mutta mulla on niin onnellinen asema, että pääsen asumaan samaan perheeseen, jossa kesälläkin yhden viikon asusteliitteissa siis suuntaamme Saksaan, Schwerteen, kotikuntamme ystävyyskaupunkiin Ruhrin alueelle. Torstai aamuna lähtö on oikein miellyttävään aikaan kello kuusi aamulla - mutta en valita, en misn. Kui siistii! Ohjelmassa perillä on sitten tutustumista paikalliseen kouluun, konsertti -luonnollisesti, kun konserttimatkalla ollaan-, reissu Kölniin joulumarkkinoille ja kaikkee muuta ihan törkeen siistii.
Kiivetäkö jälleen tonne ylös?
Osalla tuntu olevan vähän huolta turvallisuudesta näiden Pariisin ja muiden läntisen Euroopan tapahtumien jälkeen. Ihan ymmärrettävää sinäänsä. Mä en kuitenkaa jaksa ajatella tai pelätä, että jotain tapahtuis. Ihan yhtä hyvin jotain pahaa voi tapahtua täällä Suomessakin. Toki tietynlainen itsesuojeluvaisto pitää säilyttää, mutta mä ainaki aattelen, että tässä tilanteessa pahin, mitä vois tehä nii on antaa pelolle valtaa ja näin näyttää, että hyökkääjien tavoite olis täyttyny. Pitää vaan ajatella nyt järjellä ja miettiä, että turvallisuusjärjestelyt on nyt entistäkin tiukemmat ja valvontaa on varmasti tehostettu eikä antaa tunteiden ja pelon hallita.

No, mutta joo tää on mun neljäs postaus ja jo toinen, jossa käsittelen terrorismia. Ehkä saa riittää nyt hetkeksi tää aihe. Oisko seuraavaks vaihtelun vuoks talouskriisi tai ilmastonmuutos. No ehkä ei kuiteskaa!
Ja, ach, kaikki niin ihanat kaupat!
Nyt enää tää huominen tiistainen vapaapäivä ja sitten keskiviikko ja ruotsin koe ja sitte jo mennääki. Kui siistii!

torstai 19. marraskuuta 2015

Iso päivä

No nyt ekasta postauksesta, missä lupasin seuraavassa postauksessa kertoo enemmän viime viikon keskiviikosta (silloin siis seuraavasta päivästä), onkin menny jo yli viikko. En tajuu mihin tää aika okein häviää. Ja no eihän se ollu seuraavakaan postaus, mutta mitäpäs tuosta.

Niin viime keskiviikko oli siis ihan semi iso, kiire ja aivan mahtava päivä kaikin puolin mulle. Heti aamupäivästä järjestettiin meiän lukiolla yleiskokous, missä siis valittiin uusista ykkösistä abien tilalle uudet hallituksen jäsenet ja käytiin läpi mennyttä ja tulevaa. Onnea vaan kaikille uusille ykkösille ja abeille kiitos viime vuodesta. Isoin juttu viel kuinki  tulossa. Yleiskokouksen lopuks julkistettiin myös tulevan vuoden opiskelikunnanhallituksen puheenjohtaja. Ja, kyllä minähän se olen nyt ens syksyyn saakka. Jei! Miten! Siistii!!

Toinen päivän iso juttu oli sitten konsertti illalla, joka musiikin kolmoskurssin puitteissa järjestettiin. Samalla kerättiin rahaa ens viikon Saksan konserttimatkaa varten. Kui siistii, että viikon päästä oon nyt Saksassa. Whiii! Saksassa olis sitten tarkotus konsertoida pari kertaa, käyä paikallisessa koulussa ja ehkä vähä (tai paljon) shoppailla ja kierrellä joulutoreilla. Ja mikä parasta, niin Saksassa meillä on perhemajotus niin pääsee paremmin treenaamaan vielä saksan kieltäkii. Ach sooo!
Tästä vielä ihan pikkunen #tb viime kesän Saksan matkaan. Kohta taas mennään! Whiii!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

#prayforparis



Lauantai aamuna herätessäni avasin instagramin ja aloin selaamaan uusimpia kuvia. Muutaman kuvan selattuani ymmärsin, että nyt on tapahtunut jotakin. Lähes jokainen instafeedissäni ollut kuva liittyi Ranskaan, Pariisiin ja kuvatekstinä oli #prayforparis. Avasin nettilehden ja etusivu oli täynnä uutisia Pariisista, terrori-iskujen -sarjasta. Olipahan herätys. Maailma oli jälleen näyttänyt, kuinka raaka ja arvaamaton se on ja mihin kaikkeen ihminen on kykenevä. Ei tällaiseen voi varautua etukäteen millään. Nyt tätä kirjoittaessani iskuista on kulunut hieman yli vuorokausi ja tilanteiden kulku alkaa olla selvä. En niitä ala tässä läpi käymään,sillä jokainen on varmasti ne jo uutisista lukenut.

Noin 130 kuollutta, 200 luokkaantunutta, joista noin 100 kriittisessä tilassa. Päällimmäisinä tunteina ovat suru ja viha. Suru kaikkien uhrien ja heidän läheistensä puolesta, samalla kuitenkin viha ja epäusko näitä teon toteuttajia kohtaa. Kuinka joku ihminen pystyy niin kylmäpäisesti surmaamaan useita kymmeniä ihmisiä? Ei voi vaan ymmärtää. Miksi?

Pariisin tapahtumat ovat olleet päivän ehdoton ykkösuutisaihe ja asiaa on puitu monelta eri kantilta. Maailma on reagoinut voimakkaasti hyökkääjiä vastaan ja antanut tukensa Pariisille ja koko Ranskalle. Esimerkiksi hienona eleenä ympäri maailman tunnetut kohteet on valaistu ranskan lipun värein Eifel-tornin ollessa samaan aikaan pimeänä suruajan vuoksi. Myös sosiaalisessa mediassa tragedia on huomioitu ja siellä on osoitettu myötätuntoa uhreja ja heidän omaisiaan kohtaan. Instagramissa feedi koostui lähes täysin aiheeseen liittyvistä kuvista, fecebookissa tarjottiin Ranksan lippu normaalin profiilikuvan päälle osoitukseksi tuesta. Näin tein myös minä ja vielä koskettavamman tästä kaikesta tekee se, että hieman yli vuosi sitten olin Pariisissa ja olen jopa saattanut vaikka kävellä näiden paikkojen ohi.

Jo nyt on ilmoitettu, että turvatoimet ovat kiristyneet eri puolilla maailmaa ja vapaata liikkuvuutta esimerkiksi Euroopassa on rajoitettu. Iskujen tekijäksi ilmoittautui lopulta ISIS. Nyt kysymys kuuluukin, oliko tämä vasta lähtölaukaus järjestön uudelle taktiikalle. Toivottavasti vastaavaa ei enää tarvitsisi kokea missään, mutta pahoin pelkään, että tämä ei jäänyt viimeiseksi iskuksi. Mutta ehkäpä nyt vihdoin tämän tragedian ja muutaman viikon takaisen venäläiskoneen lentoturman jälkeen länsi ja Venäjä kykenisivät yhteistyöhön Syyriassa ja Irakissa terrorismiä ja ISISiä vastaan.



Maailman, Ranskan ja Pariisin täytyy nyt surra, mutta samalla jatkaa eteenpäin,sillä taistelussa terroria vastaan ei ole taukoja. Eteen päin täytyy jatkaa, mutta näitä tekoja ei saa unohtaa.

Tämä kappale N'oubliez Pas sai jälleen uuden merkityksen Pariisin terroritekojen myötä. Aluksi kappale oli kirjoitettu toisen maailman sodan muistolle, mutta alkuvuoden terrori-iskut Charlie Hebdo -lehden toimitukseen antoivat tälle kappaleelle uuden merkityksen, mutta jälleen kerran tämä kappale sai valitettavasti uuden merkityksen. Älkää unohtako! N'oubliez Pas!  #prayforparis #131115 #prayforworld

tiistai 10. marraskuuta 2015

The Begin - uuden alku

Mä oon aina ollu semmone tyyppi, joka ei jää tuleen makaamaan vaan jatkaa eteen päin ja tavottelee aina jotain uutta. No pitihän tähän muutenkin hektiseen elämänvaiheeseen saaha jotain uutta, ja tällä kertaa se jotain uutta on tää blogi.

Oon siis 17-vuotias lukiolainen, joka nyt päätti jakaa jotain elämästään tänne kaikkien luettavaksi.Tällä hetkellä asun pienellä paikkakunnalla Pohjois-Savossa, mutta suunnitelmissa on päästä pois täältä lukion päätyttyä.

Ja mitäkö blogi sisältää? Eiköhän toi blogin alaotsikko Vähän kaikkee, mut ei oikein mitään kerro jo kaiken oleellisen blogin sisällöstä. Blogi tulee siis sisältämään kaikkea laidasta laitaan. Musiikki, koulu, matkustelu, kaikki kirjottamisen arvonen ja niinkin pieni juttu kun elämä ylipäätänsä on varmasti täällä esillä tavalla tai toisella.

Nyt tämä esittely saa jäädä tähän, sillä nyt on pakko päästä nukkumaan, sillä huomisesta tulee iso päivä. Siitä ehkä lisää seuraavassa postauksessa;)
Eli kaikille tervetuloa vaan sitten seuraamaan mun elämää täällä:) Katotaan miten tää kehittyy.

/Nii ja mistäkö toi mun blogin nimi tulee? Se tulee ihan vaan siitä, että saksaa, kun olen opiskellut ala-asteelta saakka niin varsinkin nyt viime aikoina on tullu käytettyä aina ihan huomaamattakin tuota Ach So! -fraasia. Ja liian usein, liian paljon. Siitä nyt sitten tuli tänkin nimi:)